2003-03-20Haluan äänestää! Historiallisesti demokratian edellytyksenä on ollut selvä käsitys etäisyydestä. Yksityisyyden alue oli antiikissa kodin seinien rajaamaa. Julkinen elämä oli poliittista. Julkisuuden poliittisuus johtui siitä, että tällä kentällä yksityisyydet törmäsivät valtioon ja toisiinsa. Viime päivien tapahtumat ovat näyttäneet, etteivät maailman poliittiset järjestelmät enää ole ajan tasalla. Mielipiteet syntyvät tietoyhteiskunnassa toisin kuin ennen. Yhteiskunnallinen toiminta kanavoituu uusilla tavoilla valtioiden sisällä ja niistä riippumatta. Amerikan presidentti vastaa teoistaan vain yhden maan äänestäjille vaikka hänen tekonsa vaikuttavat kaikkialla maailmassa. Juuri ennen USAn hyökkäystä kännykkääni alkoi ilmestyä viestejä. Niissä kehotettiin boikotoimaan amerikkalaisia tuotteita sinä päivänä, jolloin Irakin sota alkaa. Viesti pyydettiin lähettämään eteenpäin kymmenelle ystävälle eri puolilla maailmaa. Kymmenen kertaa eteenpäin lähetettynä se voisi tavoittaa kaikki maailman kännykänkäyttäjät, ehkä vajaassa päivässä. Lyhytsanomiin ei mahdu montaa merkkiä ja boikottiviesti oli siksi melko yksinkertainen. Myöhemmin seuranneet sähköpostiviestit olivatkin jo eriytyneempiä. Niissä ei enää ehdotettu yleistä boikottia vaan nimettyihin amerikkalaisiin yhtiöihin kohdistettua vastalausetta. Summittainen amerikkaboikotti onkin menneen talven lumia. Nykyteknologialla talouspakotteista on helppo tehdä täsmäase. Bushin jalanjälkiä seuraten kansalaisaktivistit voivat iskeä suoraan terroristin kukkaroon ja tukijoukkoihin, missä hyvänsä yrityksessä he istuvat. Irakin sodan kynnyksellä For Mother Earth organisoi kampanjoita sodalla rahastavia amerikkalaisyrityksiä vastaan (www.motherearth.org). Sen boikottilista keskittyi lähinnä aseteollisuudessa toimiviin monialayrityksiin ja öljyn tuottajiin ja kuluttajiin. Lähempänä rahahanoja ovat kuitenkin The Center for Responsible Politicsin verkkosivuilta (www.opensecrets.org) löytyvät yritykset. Listasta löytyvät Bushin vaalikampanjan rahoittajat suuruusjärjestyksessä, samoin kuin hänen hallintonsa kytkennät yrityksiin. Kansalaiset voivat nykyisin käyttää samaa teknologiaa, jota USAn puolustusministeriön Total Information Awareness käyttää kansalaisten valvontaan. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei kansalaisuus koske kaikkia. Amerikkalaiset lainlaatijat ovat julkisuudessa luvanneet, että yksityisyyden suojasta tullaan pitämään tiukasti kiinni myös TIA:n kehityksessä. Lupaus tietenkin koskee vain USAn kansalaisia. Vaikka Amerikan lainlaatijat tekevät ketjuna päätöksiä, joiden kohteena ovat kansainväliset toimijat ja muiden maiden kansalaiset, muun maailman painoarvo on poliittisessa päätöksenteossa jokseenkin olematon. Vaalikoneen voisi siis kääntää toimimaan toisinpäin. Kuluttajat voisivat kertoa, minkälaista politiikkaa he arvostavat ja tietokannat voisivat etsiä yritykset ja tuotteet, joita ei kannata kukkarolle päästää. Jos globaali polis harsitaan kasaan markkinavoimien avulla, modernin demokratian voi kuitenkin julistaa kuolleeksi. Demokratian ytimessä on poliittisten intressien välitön kohtaaminen ja tasapainon etsiminen erimielisyyksien välille. Maailmassa, jossa teoilla on globaali vaikutus, myös demokratian on oltava globaalia. Siksi Bushin politiikka on sotaa demokratiaa vastaan. Juuri siksi maailmassa tarvitaan uusi poliittinen järjestys. Ilkka Tuomi