2000-02-07Internetin pitkä aalto Maailmanhistorian suurista kaarista on kirjoitettu monta ihmeellistä tarinaa, mutta vain muutama klassikko. Yksi, ja ajankohtainen, on Carlota Perezin puolitoista vuosikymmentä sitten kirjoittama analyysi teknologisen ja taloudellisen kehityksen suurista linjoista. Perezin tarinassa on yksinkertainen juoni. Talouden pitkät jaksot johtuvat siitä, että talouden perustana olevat teknologiat vaihtuvat. Kun uusi keskeinen innovaatio ilmestyy, se johtaa nousukauteen. Sen aikana yhteiskunta, yritykset ja teknologiat sopeutuvat uuteen järjestykseen. Nousukauden aikana uutta avainteknologiaa ja sitä tukevia järjestelmiä kehitetään, tuottavuus paranee ja yritykset tuottavat voittoa. Suuri kaari alkaa taittua, kun kehityksen edelläkulkijat alkavat törmätä kehityksen rajoihin. He ryhtyvät etsimään uusia tuotannon tapoja. Kuumeisen etsinnän seurauksena niitä löytyykin, ja silloin taloudessa alkaa aikakausien törmäys. Yhteiskunnan instituutiot, johtamistavat, rahoitusjärjestelmät, tuotantoteknologiat ja osaaminen ovat kaikki sopeutuneet edellisen aikakauden vaatimuksiin. Uuden avainteknologian leviäminen synnyttää kasvavia sopeutumiskustannuksia. Edistys näkyy tuottavuuden laskuna. Yksi tällainen teknis-taloudellinen paradigma oli 1920-luvulla syntynyt öljyyn ja massatuotantoon perustunut järjestys. Se perustui halpaan öljyyn, energia-intensiivisiin raaka-aineisiin ja jatkuvaan tai suuria sarjoja valmistavaan tuotantoprosessiin. Sitä edelsi teräkseen perustuva teknis-taloudellinen järjestys. Tämä puolestaan syntyi höyryvoiman ja rautateiden varaan rakentuneen järjestyksen menettäessä uusiutumisvoimansa. Perez oli aikanaan Venetzuelan kauppaministeriön teknologian kehityksestä vastaava johtaja. Hänen mukaansa öljyyn perustuva tuotantomuoto saavutti huippunsa 1960-luvun lopulla. Sen seurauksena syntyivät teolliset organisaatiot tuotekehitysyksikköineen, Kansainvälisen valuttarahaston kaltaiset säätelyjärjestelmät, ammattiyhdistysliikkeen nykyinen asema, ja tuloverotuksen rakenteet. Öljyn aikakausi tuotti lukemattomia entistä parempia kestokulutushyödykkeitä ja tuotantokoneita, ja lopulta se huipentui moottoroituihin purkinavaajiin. Perez väitti, että mikroelektroniikka oli 70-luvulla syrjäyttänyt öljyn teknis-taloudellisen järjestyksen ytimessä. Sen seurauksena hän ennusti, että tuotantotavat, johtamisperiaatteet, työvoiman osaamisvaatimukset, innovaatiotoiminnan, sijoitustoiminnan ja tuotannon painopisteet, yrityskoko, sijoitusten maantieteellinen jakautuma ja tuotannonalojen suhteet olivat muuttumassa. Historiallisesti avainteknologioiden vaihtumiset olivat Perezin mukaan johtaneet pankki- ja luottojärjestelmän, tulonjakojärjestelmän, innovaatiojärjestelmän, markkinoiden säätelyjärjestelmien, kansainvälisen kaupan rakenteiden ja kansainvälisen valtatasapainon muutokseen. Nyt kun Internet on syrjäyttämässä mikroelektroniikan teknis-taloudellisen järjestelmän ytimessä, Perezin analyysi kannattaisi miettiä uudestaan. Kehitystä ohjaa nyt logiikka, joka hävittää sitä perustaa, josta talouden pitkät aallot ovat nousseet ja johon yhteiskunnan instituutiot ovat aiemmin kiteytyneet. Jos näin on, olemme juuri karkaamassa teknis-taloudellisesta oravanpyörästä jonnekin kohti tuntemattomia maailmankaikkeuksia. Ilkka Tuomi