2005-05-28Julkisten hankintojen ikävä Internetin historiaan liittyy mielenkiintoinen tarina. 1960-luvun alkupuolella ARPA:n rahoilla käynnistettiin tietokonetutkimuksen osastoja USA:n eri yliopistoihin. ARPA:n uusi johtaja alkoi harmitella sitä, että kalliit tietokoneet olivat vain paikallisten tutkijoiden käytettävissä. Jos tietokoneita voitaisiin käyttää verkon yli, ARPA:n investoinnit saataisiin paremmin käytöön. Toisin kuin urbaani legenda kertoo, Arpanet ja Internet eivät syntyneet siksi, että amerikkalaiset halusivat pomminvarman tietoverkon. Ne syntyivät siksi, että ARPA oli ollut amerikkalaisten tietotekniikkahankkeiden tärkein rahoittaja, ja siellä tiedettiin kaikki toteutuneet ja toteutumattomat hankkeet, tutkijoiden unelmat ja laitosten rakentamien koneiden erityisominaisuudet. Arpanetin ideana oli saada kalliit koneet myös niiden tutkijoiden käyttöön, jotka olivat toisella puolella maata. Samalla tarkoituksena oli vahvistaa tietotekniikan tutkijoiden verkostoa ja nopeuttaa osaamisen syntymistä. ARPA on yksi historian onnistuneimmista teknologiapoliittisista organisaatioista. Se synnytti 60-luvulla kaikki USA:n yliopistojen merkittävät tietokonelaboratoriot. Sen visionäärit ohjasivat rahaa oikeisiin paikkoihin siksi, että he tiesivät, mitä itse kukin osasi ja mikä sai kenetkin tikittämään. Mutta -- kuten teknologiapolitiikan tutkijat sanovat -- Nykyisin projekteja ja tarjouksia on arvioitava ennalta kerrottujen objektiivisten kriteerien perusteella. Arvioijat eivät esimerkiksi saa antaa lisäpisteitä ehdotukselle, jossa on innovatiivisia ideoita. Kun innovatiivisuudelle ei etukäteen voi antaa selvää mittaria, innovatiivisuuden arviointi jäisi tilaajan mielipiteiden varaan. Tämä tekisi arvioinnista mielivaltaista, ja on siis kiellettyä. Samasta syystä arvioinnissa ei saa käyttää taustatietoa siitä, että yhden tarjouksen toteuttajana olisi huippututkija ja toisessa konsulttiyrityksen kesäharjoittelija. Tutkijoiden osaamisen arviointi on subjektiivista. Ei saa ottaa huomioon EU:ssa, paitsi ehkä muodollisia tutkintoja laskemalla. Sitran innovaatioraportin yhtenä ehdotuksena on, että julkisissa hankinnoissa innovatiivisuus otetaan kriteeriksi. Nykymaailmassa tämä kuitenkin edellyttää, että subjektiivisesta tehdään objektiivista. Innovatiivisuus on arvioitava esimerkiksi etukäteen kuvatun proseduurin mukaisesti asiantuntija-arvioina, jossa innovatiiviset hankkeet saavat objektiivisia lisäpisteitä. Samaan tapaan myös muissa julkisissa hankinnoissa voidaan murtaa sokean objektiivisuuden muuri. Tarjouspyyntöihin on vain kirjattava se, että yhtenä kriteerinä on esimerkiksi tarjouksen kokonaistaloudelliset vaikutukset, ja kerrottava, miten ne arvioidaan. Silloin päättäjät saavat ottaa huomioon vaikka oman kunnan työpaikkojen ja verotulojen säilymisen. Kilpailu on usein hyödyllistä ja tärkeää. Mutta mikä kilpailu se sellainen on, jossa tuomarit teeskentelevät sokeaa. Silloin Suomesta katoaa kaikki karkkitehtaat. Olisihan se tosi ikävää. Ilkka Tuomi