1999-10-29Keksijän oikeus Viime vuosisadalla taloustieteilijät ja poliitikot kävivät kuumaa keskustelua henkisestä pääomasta ja patenttien oikeutuksesta. Nyt kun USAssa voi patentoida kasveja, geenejä, tietokoneohjelmia ja liiketoimintamalleja, vanha keskustelu on taas tulossa ajankohtaiseksi. Mikä olikaan se teoria, jonka mukaan yhteinen hyvä ja keksijälle turvattu monopoli liittyvät yhteen? Viimeisten kahden vuosisadan ajan patenttioikeutta on puolustettu neljällä perusteella. Useat taloustieteilijät väittivät viime vuosisadan alussa, että henkinen työ tuottaa omaisuutta, johon liittyvät samanlaiset oikeudet kuin Patenttioikeutta perusteltiin myös sillä, että keksinnöt auttoivat yhteiskuntaa kehittymään. Kun keksijälle annettiin monopoli työnsä tuloksiin, keksijöillä oli suurempi motiivi keksimiseen. Yhteiskunnan lupaamat monopolit lisäsivät keksimistä, ja kehitys nopeutui. Neljäntenä perusteena oli, että uudet keksinnöt saatiin paremmin yleiseen tietoon. Kun hyödyntäminen oli suojattu monopolilla, keksijällä ei ollut syytä pitää keksintöä omana tietonaan. Yhteiskunta pystyi siis luomaan uutta tietoa nopeammin kuin mihin se olisi pystynyt keksijöiden salatessa ideansa. Viime vuosisadan pätevälle talousteoreetikolle ei tietenkään tuottanut suuria vaikeuksia osoittaa, että nämä perusteet olivat kestämättömällä pohjalla. Luonnollisille omistusoikeuksille ei ollut mitään erityisen luonnollista selitystä eikä aineeton omaisuus tarkasti ottaen ollut omaisuutta. Henkisen työn tulokset olivat monistettavissa ja hyödynnettävissä toisin kuin materiaalinen omaisuus, niiden hyödyt levisivät väistämättä yhteiskuntaan, eikä niiden käyttöä voinut kontrolloida samoin kuin materiaalista omaisuutta. Tekniset keksinnöt syntyivät myös usein enemmän olosuhteista kuin yhden yksittäisen keksijän ajatuksista. Ei siis ollut selvää, miksi sille, joka ensimmäisenä sattui saamaan patentin pitäisi myöntää monopoli, ja samalla estää kaikkia muita saman idean keksijöitä käyttämästä ja edelleenkehittämästä tätä ideaa. Mikäli yhteiskunta halusi palkita keksijöitä ja lisätä keksimistä, tähän oli paljon muitakin mahdollisuuksia kuin markkinoita vääristävä monopoli. Taloustieteilijät väittivät myös, että monopoli oli tarpeeton. Keksijällä oli mahdollisuus ensimmäisenä hyödyntää keksintöään, ja hänellä oli siten tilaisuus saada palkkio keksinnöstään. Yleensä oli siis turhaa, että lisäksi myönnettiin monopoli, joka käytännössä vain jarrutti muiden keksimistoimintaa. Patenttien julkistamisesta ei myöskään ollut erityistä hyötyä. Keksintöä on joka tapauksessa lähes mahdoton pitää pitkään salassa, ja uusi idea löytyy yleensä samaan aikaan monessa paikassa. Patentit eivät siis välttämättä lisää yhteiskunnan tiedontuotantoa. Sen sijaan ne vääristävät tiedontuotannon markkinoita ja ohjaavat resursseja sellaiseen kehitykseen, jonka tulokset ovat patentoitavissa. Protektionismin nousu pyyhki 1870-luvun lopulla historiasta patentinvastustajien argumentit. Mutta mikä siis olikaan se teoria, jolla kehitys, innovaatio ja patentit liittyivät yhteen? Ja lieneekö se vielä nykyisinkin voimassa? Ilkka Tuomi