2005-01-12Korean kotirobotti Euroopan komiteat ovat joskus vähän jähmeitä. Niiden visiot kääntyvät ajassa taaksepäin, katsomaan menneitä kulta-aikoja. Tulevaisuuden toivekuvat hahmottuvat vanhojen menestystarinoiden uutena tulemisena ja kaikenlaisina hyvinä ja turhanpäiväisinä asioina. Niinkuin tuottavuuden kasvuna, mikä nyt ei todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Siksi Korean sähköjänikset antavat Europalle aika mukavasti vauhtia. Se kun on niin, että toiset puhuvat, toiset tekevät. Korean uudessa tietoyhteiskuntastrategiassa suosikkini on älykkään kotirobotin maailmanvalloitus. Viime vuoden loppuun korealaisilla oli aika kehittää robotti, joka tunnistaa isäntänsä ja emäntänsä. Vuonna 2007 tämän tuotteen on sitten oltava maailmanlaajuisesti jakelussa. Vision takana on korealaisten näkemys siitä, että kotien informaatioteknologioista on tulossa talouden nopeimmin kasvavia alueita. Samalla korealaiset jatkavat jo neljäkymmentä vuotta käynnissä ollutta kiipeämistä talouden arvoketjuissa kohti tietotaloutta. Ne selvästikin aikovat näyttää kaiken maailman amerikkalaisille, miten kotirobotit pesee. Vielä kuusikymmenluvun alussa Etelä-Korean kansantulo oli alle sata dollaria henkeä kohti. Se oli nälkiintynyt riisimaa, vähän niinkuin Pohjois-Korea nykyisin. Sitten korealaiset päättivät teollistaa itsensä. Korea aloitti viisivuotissuunnitelmat, jotka ensin suunnattiin terästeollisuuteen ja koneiden valmistukseen. Sitten ne kiipesivät arvoketjua laivanrakennukseen. Kiipeäminen jatkui puolijohdeteollisuuteen, puhelinvaihteisiin, autoihin, ja sieltä kännyköihin ja laajakaistateknologiaan. Nyt ne ovat tulossa ovesta sisään. Korealaiset ovat jo maailmantalouden kärjessä litteiden näyttöjen ja ADSL laitteiden valmistuksessa. Mitä isommat värinäytöt kännyissä, sitä koreampi hymy. Nokian pärjäämistä jännitetään kovasti. Laivanrakennuksen voi vähän niinkuin jo unohtaa. Autoteollisuuden käynnistämisessä tehtiin ensin huolellinen selvitys siitä, mikä on maailman paras auto. Sitten Hyundai osti BMW:ltä lisenssit. Nyt ei Seoulin ruuhkassa istuessa enää osaa sanoa onko alla BMW vai Hyundai. Korea on mielenkiintoinen vertailukohta Euroopalle siksi, että se on kulttuurisesti yhtenäinen suunnitteluohjattu kansallisvaltio. Koreassa päätöksentekijät ovat osa yhteiskunnan verkostoa, jossa tavoitteena on kansallisen identiteetin ympärille rakennettu yritys johonkin parempaan. Liike-elämä, politiikka ja yhteiskunnan instituutiot ovat osa samaa kokonaisuutta. Korea vuonna 2004 on monella tavalla aika saman näköinen kuin Suomi vuonna 1994. Korean konfutselainen kulttuuri voi kuitenkin kääntyä myös sen heikkoudeksi. Yhteiskunnallinen asema riippuu saavutuksista. Siksi vanhemmat patistavat lapsiaan yksitoistatuntisiin koulupäiviin. Koulukiusaamisella Korea on päässyt huipputuloksiin, heti Suomen jälkeen. Lapset kirjoittavat opettajien sanelut vihkoihinsa. Sitten ihmetellään, mistä maahan saataisiin innovatiivisuutta ja uusia ideoita. Suomessa oli kivempaa. Koulun sijasta saattoi mennä maleksimaan vaikka kirjastoon. Niille pitäisi antaa vähän lisää rahaa ja kunniaa.