1994-08-02Krugmanin jälkeen Marx? Paul Krugman ja Karl Marx ovat talouden suuria teoreetikkoja. Krugman saattaa päästä taloushistoriaan 1900-luvun viimeisenä merkittävänä ajattelijana ja julistajana, ennen neo-marxilaisen talousteorian nousua. Krugman ei kunnioita talouden mediaguruja. Uusimmassa best-sellerissään hän tekee selvää jälkeä viime vuosikymmenien talousteorioista ja niiden väärinymmärtäjistä. Teloituspölkyllä näkyvät jäänteet niin reaganilaisten supply-sidereiden kuin John Galbraithin, Lester Thurowin ja Robert Reichinkin syvällisimmistä ajatuksista, joita siis Krugmanin mukaan ei ole. Krugman on näkijä ja hänellä on kolme suurta näkyä. Keynes on noussut haudastaan ja voi hyvin. Kuten Keynes ymmärsi, taloudellisen laman syynä on kansalaisten yhtäaikainen halu säästää rahaa ja politiikalla laman haittoja voidaan vähentää. Monetaristit olivat väärässä sekä teoriassa että käytännössä. Toinen näky kertoo, että globalisoituminen on väärä jumala. Kansantalouksien viime vuosien kehityksellä ei ole mitään tekemistä maailmantalouden kansainvälistymisen kanssa. Kansantaloudet eivät kilpaile maailmanmarkkinoilla eivätkä niiden työttömyyden kasvu tai lama johdu maailmankaupasta. Joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu. Kolmas visio on taloudellista selvänäköisyyttä ja sekin perustuu tukeviin tilastoihin: politiikalla ei parin viime vuosikymmenen aikana ole ollut merkittävää vaikutusta talouden kasvuun sen enempää kuin lamaankaan. Talouspolitiikan lähes ainoa vaikutus on ollut taloudellisen hyvinvoinnin huikea kasaantuminen parhaiten toimeentuleville. Edes tässä kasaantumisessa ei talouspolitiikalla ole ollut kovin suurta vaikutusta. Krugman on ehkä viimeisiä niistä suurista talousteoreetikoista, jotka eivät puhu talouden ja hyvinvoinnin todellisesta perustasta. Syynä Krugmanin sokeuteen on se, ettei talouden teorioissa --ainakaan Keynesin jälkeen-- ole näkynyt substanssia. Teorian arvo on kasvanut sitä suuremmaksi, mitä paremmin se on pystynyt irrottamaan käsitteensä reaalitalouden satunnaisuuksista. Se on etsinyt lainalaisuuksia, niitä abstrakteja riippuvuuksia, joissa yksityisen ihmisen teot tai tilanne ovat muuttuneet näkymättömiksi suureiksi. Krugman halveksii teorian ja politiikan sekoittamista. Ehkä taloudella, hyvinvoinnilla ja yhteiskunnalla on kuitenkin edelleen tekemistä toistensa kanssa. Ekonomia, oppi hyvästä taloudenhoidosta, on sittenkin enemmän kuin teoriaa, ja ihmisten hyvinvointi enemmän kuin markkinataloutta. Neuvostoliitto on hajonnut, kommunistit kuopattu ja Marx on jälleen nousemassa suurten talousteoreetikkojen eturiviin. Maailman ja maiden hyvinvointikuilut syvenevät ja pääomat kasautuvat kiihtyvää vauhtia monetaristien, keynesläisten ja kansainvälisen talouden akateemikkojen silmien edessä. Globaali ostovoima on ehkä jo kääntynyt laskuun. Suuret kertomukset talouden historiasta ja tulevaisuudesta elävät jälleen. (-94)