1995-11-06Kuka tarvitsee informaatioyhteiskuntaa? Clifford Stoll on yksi Internetin pioneereista. Hän on kuluttanut ehkä kymmeniätuhansia tunteja elämästään istumalla tietokoneen ääressä, verkkoihin kytkettynä. Voimme olla iloisia siitä, ettei hän ole menettänyt kirjoitustaitoaan. “Syyskuun 15. 1842, Britannian kuninkaallinen astronomi, Sir George Biddell Airy, K.B.C., M.A., LL.D., D.C.L., F.R.S., F.R.A.S., vastasi valtionvarain kanslerin kyselyyn. Hallitus harkitsi erään Charles Babbage -nimisen keksijän työn rahoittamista. Pitäisikö Parlamentin tukea analyyttisen koneen --ensimmäisen mekaanisen laskimen ja digitaalisen tietokoneen rakentamista? Mikä olisi tällaisen koneen merkitys?” “Oppinut astronomi vastasi yhdellä sanalla: ‘Arvoton’”. Käytyään läpi MIT:n Media Labin hankkeita ja tietoverkkojen todellisuutta, Stoll kysyy: “Ehkäpä professori Airyn ennustus on sittenkin tulossa todeksi, puolitoista vuosisataa myöhemmin.” Stollin kirjoittama Silicon Snake Oil on yksi ensimmäisistä tietoverkkojen sisältä syntyneistä tietoyhteiskunnan uudelleenarvioinneista. Sen sanoma on yksinkertainen. Tietoverkoista, Internetistä ja kohta meitä odottavasta suuresta mullistuksesta puhutaan kaikenlaisia typeryyksiä, ja enimmäkseen juuri niitä. Tietotekniikan piti tehdä työstä entistä tehokkaampaa, sen piti tehdä yhteiskunnasta demokraattisemman ja kansalaisista tietävämpiä. Sen piti antaa meille uusia kommunikaatiotapoja, joilla maailman eri puolilla olevat ihmiset pystyvät ihonväristä, sukupuolesta ja yhteiskunnallisesta asemastaan piittaamatta osallistumaan suureen keskusteluun. Stoll kysyy yksinkertaisesti, onko näin tapahtunut tai tapahtumassa. Hän kuluttaa päivittäin edelleen lähes yhtä paljon aikaansa tehdäkseen tietokoneellaan työtä kuin selvittääkseen, mitä vikaa siinä on. Kun kaikkialla kerrotaan, miten tietoverkot tulevat mullistamaan hänen työnsä tehokkuuden, Stoll kysyy itseltään, “kärsisikö työni todella, jos heittäisin modeemin ulos ikkunasta?”. Internetin piti tuoda tullessaan uusi sivistyksen ja kommunikaation renesanssi, mutta todellisuus näyttää toiselta. Ruutu ruudun jälkeen lukijan silmien edestä vyöryy huonosti kirjoitettuja ja huonosti ajateltuja tekstifragmentteja. Jos jossain elektronisen myrskyn keskellä ajatukset huutaisivat, ne hukkuisivat kommunikaation kohinaan. Miten Internetin sähköinen kaupankäynti eroaisi television ostoskanavista? Miksi Internet toisi tavarat ja palvelut ihmisten ulottuville, sen sijaan että sähköiset kanavat täyttyisivät samasta rihkamasta ja romusta, jota television pirteät esittelijät ylisanoin myyvät kulutushysterian vähäosaisimmille uhreille? Tarvitsevatko ihmiset ja yritykset todella sähköpostia? Tietoyhteiskunta ei ole tekninen kysymys, vaikka usein se sellaisena nähdään. Vasta kun se on teknisesti tulossa mahdolliseksi, kun utopiasta on tulossa totta, herää kysymys, kuka tarvitsee tietoyhteiskuntaa. Tietoyhteiskunnan kysymykset eivät ole teknisiä ja ne ovat yksinkertaisia. Miten välttyä turhalta informaatiolta, miksi ihmiset kommunikoivat? Mitä tieto on ja miksi se näyttää niin tärkeältä? Onko jollain asiaa? Miksi meidän pitäisi uskoa visioihin, joiden mukaan kansakunnat nousevat tai kaatuvat bittien mukana? Kun muutama puhelinyhteys saa globaalin Internetin tukehtumaan ja kansakuntien sijasta kaatuu vain PC? Viime vuosina minusta on alkanut tuntua, että monet tietoyhteiskunnan merkittävimmät analyysit on kirjoitettu ennen tietokoneiden keksimistä. Ehkä tie tietoyhteiskuntaan sittenkin kulkee kirjaston kautta? (9.11. -95)