1999-09-17Lisää virtaa Konsonanttihirviö Mihaly Csikszentmihalyi tuli kuuluisaksi tutkimalla ihmisiä, jotka pystyvät huippusuorituksiin. Csikzentmihalyin mukaan menestyksen salaisuus löytyi erityisestä toiminnan ja tajunnan tilasta. Kulttuurista ja alasta riippumatta ihmiset kuvasivat tätä tilaa samalla sanalla. Kun ylittää itsensä ja kaikki menee putkeen, toiminta muuttuu virtaamiseksi. Ihminen kadottaa itsensä ja löytää olemisensa tekojensa virrassa. Kokemus on sama pystysuoraa vuorenrinnettä etenevällä jokaiseen otteeseensa keskittyvällä kiipeilijällä, uuden teorian kehittämiseen uppoutuneella nobelistilla ja tehtaan liukuhihnan ennätyksiä rikkovalla siirtotyöläisellä. Csikszentmihalyi totesi, että ihminen on onnellisimmillaan tässä virtauksen tilassa. Siihen päästäkseen ihmisen on uppouduttava toimintaan, joka on osaamisen rajoilla. Jos tehtävä on liian helppo, seurauksena on kyllästyminen. Jos se on liian vaikea, tuloksena on ahdistuminen. Ne ihmiset, jotka osaavat jatkuvasti kehittää itselleen uusia lähes mahdottamalta näyttäviä haasteita, ovat onnellisia. Toiminnan virta on euforinen olotila. Kerran sen koettuaan ihmiset yrittävät päästä siihen yhä uudestaan. Jotkut etsivät sitä urheilusta, toiset tietokonepeleistä, kolmannet sosiaalisesta kanssakäymisestä tai seksistä. Yksi purjehtii Atlantin yli, toinen vaeltaa Pohjoisnavalle. Virtaamisen tila on mielenkiintoinen siksi, että se on ehkä paras selitys sille, miksi maailmassa tapahtuu kehitystä. Psykologiassa ja taloudessa on ollut tapana selittää motiiveja pyrkimyksellä tasapainotilaan. Vielä nykyisinkin meille opetetaan Maslown tarvehierarkiaa, jonka mukaan ihmistä liikuttaa erilaisten asioiden puute. Csikszentmihalyin tutkimusten mukaan onnellisuus ei kuitenkaan seuraa siitä, että asiat olisivat hyvin. Ihminen tuntee itsensä onnelliseksi liikkuessaan juuri sillä reunalla, jossa hän vielä selviää epäonnistumisen riskistä. Ehkä tässä on ihmisen salaisuus. Ihminen ei ole rationaalinen eläin, vaan oppiva eläin. Ajamalla itsensä jatkuvasti tuntemattomalle reunalle ihminen joutuu etsimään ja löytämään uusia mahdollisuuksia, taitoja ja työkaluja. Me olemme tutkimusretkeilijöitä mikroskooppisessa mittakaavassa. Jokainen askel on riski, ja jokainen askel kuljetaan tyhjän varassa. Makroskooppisessa mittakaavassa oppiva ihminen näkyy Piilaaksossa. Koko paikka on kollektiivinen virtausgeneraattori. Joka hetki ihmiset elävät suorituskykynsä rajoilla. Mikä hyvänsä uusi on mahdollista, ja jokainen askel on askel tuntemattomaan. Tänään Piilaaksossa julkaistiin sen tulevaisuutta ennustava raportti. Sen mukaan alueelle syntyy vuosien 1995 ja 2010 välillä 400 000 uutta työpaikkaa. Asuntojen hinnat nousevat kuin raketti. Jo nyt Piilaakson ruuhkat ovat pahemmat kuin New Yorkissa. Parin vuoden sisällä Piilaakso menee ruuhkassa Los Angelesin ohi ja jähmettyy hidastetuksi elokuvaksi. Kahdeksankaistaiset moottoritiet muuttuvat ympärivuorokautisiksi parkkipaikoiksi. Kymmenen vuoden kuluessa tiedämme onko ihmiskunnan selkärankaan ohjelmoitu kollektiivisen oppimisen geeni. Löytyykö apinan aivoista solidaarisuutta. Vai juuttuvatko innovaattorit täydellisiä kokemuksia tuottaviin virtuaalisiin maailmoihinsa, joiden euforiaa häiritsee vain sosiaalinen todellisuus. Ilkka Tuomi Kirjoittaja työskentelee vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.