1996-11-21Miksi informaatio lisääntyy? Marc Porat laski 1970-luvun lopulla, että vuodesta 1860 lähtien tietotyön määrä on kaksinkertaistunut USA:ssa vajaan 19 vuoden välein. Mikäli Poratin laskelmat olisivat oikeassa, ennen vuosituhannen vaihtumista kaikki amerikkalaiset ovat tietotyöläisiä. Informaation määrä kasvaa ja kohta olemme tietoyhteiskunnassa. Mutta yhdestä asiasta tuntuu vielä olevan epäselvyyttä. Mitä tämä joka puolella sikiävä informaatio oikein on? Lisääntyykö se jakautumalla, yhdistymällä vai ilmestyykö se vanhoista lumpuista? Talousteoreetikot olettavat että kasvulla on neljä syytä: tuotantoon tehdyt investoinnit, tuottavuuden parantuminen, työvoiman kasvu ja innovaatiot. Kansantalouksia voi lisäksi kasvattaa lisäämällä ulkomaankauppaa. Mutta miksi informaation määrä kasvaa? Tiedämmekö nyt enemmän (kapitaali kasvaa), jaammeko bittejä nopeammin ja halvemmalla (tehokkuus lisääntyy), käytämmekö informaatiota uusilla tavoilla (innovaatiot) vai näkyykö mittareissa vain kansainvälisyyden ja väestön kasvu? Ne, jotka kuvittelevat, että meistä on päivä päivältä tulossa viisaampia, uskovat että olemme valistuksen hengen vieminä matkalla tieteen ja tiedon yhteiskuntaan. Ehkä niinkin. Mielenkiintoisempi näkökulma on kuitenkin sosiologeilla, jotka yrittävät ymmärtää informaation ja yhteiskunnan vuorovaikutusta. Anthony Giddens on väittänyt, että moderni yhteiskunta on väistämättä informaatioyhteiskunta. Moderni yhteiskunta toimii vain, jos sen jatkuvasti lisääntyvää organisoitumista tuetaan lisääntyvillä informaatiovirroilla. Julkinen liikenne edellyttää tietoa aikatauluista, ihmisten liikkumistarpeista ja myytyjen lippujen määrästä. Poliitikot tarvitsevat tietoa verotulojen kertymästä, verottaja tietoja maksetuista palkoista, ja palkalliset tietoa pankkitilin tapahtumista ja poliitikkojen ja verottajien päätöksistä. Informaatio on siis modernin yhteiskunnan erite. Se on kuin ahkeran koneen kitkasta syntynyttä lämpöä. Mitä tehokkaammat jäähdytysjärjestelmät meillä on käytössämme, sitä kovemmilla kierroksilla konetta voi pyörittää. Me tarvitsemme lisää piikiekkoja ja optisia kuituja, sillä niiden avulla yhteiskunnan yhä tarkempi organisoituminen tulee mahdolliseksi. Bittien määrä kasvaa myös siksi, että maailma digitalisoituu. Samoin kuin kansantalous kasvaa tuomalla rahatalouden piiriin aiemmin sen ulkopuolella tehtyjä töitä, bittien määrä kasvaa kun vanhoja kirjoja vedetään skannerin läpi. Siksi Suomessa puhutaan piikayhteiskunnasta, Aasiassa on talousbuumi ja PC:stä loppuu kovalevy. Kun materia on muutettu informaatioksi, sitä voidaan kloonata miljooniksi identtisiksi kopioiksi. Mikäli informaation määrää mitataan biteillä, informaatio siis lisääntyy. Rahan filosofi ja sosiologian klassikko Georg Simmel tutki viime vuosisadan lopulla yhteiskunnan ja rahan vuorovaikutusta. Simmelin mukaan talouden ytimessä on ihmisten välinen vuorovaikutus, joka synnyttää vaihdon työkaluksi rahan. Samalla kuitenkin taloudelliset transaktiot muuttuvat välillisiksi. Me myymme jotta voisimme myöhemmin ostaa. Raha kiertää yhä useampien käsien kautta, ja voitelee yhä monimutkaistuvan sosiaalisen organisaation. Talous kasvaa, informaatio lisääntyy ja rahasta tulee pelkkiä bittejä. Enkä millään pysty ymmärtämään, miksi siis talouden kasvu tai tietoyhteiskunta poistaisivat tästä maasta työttömyyden. (23.11. -96)