2000-03-20Piilaakson tarinoita “Muutama päivä sitten olin menossa tapaamaan ystävääni sairaalaan. Samaan hissiin tuli joku, ja tuli puheeksi, että olen käynnistämässä firmaa internet-musiikin jakeluun. Hän innostui, ja kertoi olevansa hommissa venture capital –firmassa, joka on hakemassa juuri tällaisia sijoituskohteita. Vaihdoimme käyntikortteja ja sovimme tapaamisen.” Tarinaa kertoo Vijay Rangarajan. Hänen uusin yrityksensä jakelee intialaista musiikkia 20 miljoonalle Intian ulkopuolella asuvalle intialaiselle. ”Tämä on mahdollista vain Stanford Hospitalin hississä”, Vijay sanoo. Jan English-Luck on antropologi, joka on useita vuosia tutkinut Piilaakson elämää ja arkea. Hän antaa esimerkin: ”Yksi pitkään seuraamamme henkilö kertoi kuinka hän löysi uuden työpaikkansa. Lapsille järjestetään suuren laskuvarjon alla kaikenlaista jännittävää leikkiä ja laulua. Sormien heiluttelun ja kertosäkeen välissä yhden lapsen äiti kysyi toisen isältä, että mitä tämä tekee työkseen. Kun selvisi, mitä hän oikein puuhaa, naapurilapsen äiti innostui ja sanoi, että heidän firmansa on juuri rekrytoimassa ihmisiä noihin hommiin. Siinä sitten säkeiden välissä äkkiä vaihdettiin kortteja.” George Koo on yksi American Asian Manufacturing Associationin perustajista. Hän on perustanut monta firmaa sekä omilla että taiwanilaisten ja kiinalaisten sijoittajien rahoilla. ”Missään muualla maailmassa ei epäonnistuminen ole niin helppoa, kuin Piilaaksossa. Täällä otetaan kovia riskejä ja kaikki olettavat, että välillä ne johtavat epäonnistumisiin. Jos yrittäjä hävittää kymmenen miljoonaa firmaan, joka kaatuu, hän voi aloittaa uudella idealla ja hakea uudet rahat sijoitusyhtiöltä, joka juuri menetti miljoonansa edellisessä yrityksessä. Sitä pidetään normaalina.” Warren Packard on nuori venture kapitalisti. Hän on juuri kerännyt Draper Fisher Jurvetson pääomasijoitusyhtiölle 400 miljoonan dollarin rahaston, jolla on tarkoitus rahoittaa runsaan parinkymmenen firman käynnistyminen. Internet-sijoituksiin erikoistuneen DFJ:n seuraava rahasto on ensimmäinen joka aikoo sijoittaa USA:n ulkopuolelle. Tähän asti kymmenen mailin etäisyydellä on ollut yli kolme tuhatta start-up firmaa, eikä muusta maailmasta ole tarvinnut välittää. ”Meitä kiinnostavat vain sellaiset bisnesideat, joista voi kasvaa vähintään miljardin dollarin markkina-arvo”, Warren selittää. ”Tärkeintä firmassa on sen vetäjät ja heidän verkostonsa. Tällä hetkellä rahaa on uusiin firmoihin rajattomasti. Mutta kokeneesta johdosta on huutava pula.” Doug Henton oli käynnistämässä Joint Venture: Silicon Valley Network –liittoa. Se tekee informaatioyhteiskunnan strategiaa Piilaaksolle. ”Piilaakso on harhaanjohtava nimi”, Doug sanoo. ”Tätä paikkaa pitäisi kutsua innovaatiolaaksoksi. Meillä on nyt käynnissä viides innovaatio-aalto, internet. Seuraavaksi luovuus ja teknologia yhdistyvät, ja Piilaakso leviää San Franciscoon.” ”Täällä kaikki riippuu ihmisistä ja heidän verkostoistaan”, sanoo AnnaLee Saxenian. Hän on Berkeleyn professori, joka on jo parikymmentä vuotta tutkinut Piilakson innovaatioverkostoja. ”Tätä voi olla vaikea ymmärtää maissa, joissa ajatellaan ihmisten sijasta rakennuksia.” Rahoitus, rekrytointi, riski, osaaminen, luovuus, sosiaaliset verkostot, nopeus. Mietimme Piilaakson tulevaisuutta, työvoiman niukkuutta, ruuhkia, optioita. Doug sanoo: ”Me rakennamme digitaalista kuilua.” Ilkka Tuomi