1994-03-30Sivilisaatioiden sota Harvardin strategiatutkija Samuel Huntington räjäytti viime kesänä ruutitynnyrin, kun Foreign Affairs julkaisi hänen analyysinsä supervaltojen jälkeisestä ajasta. Vapaan Lännen, Kommunistien ja Kolmannen maailman kolmijako ei enää käy maailmanselitykseksi. Se ei kerro Neuvostoliiton eikä Jugoslavian hajoamista, Bagdadin pommitusta, Intian mellakoita, eikä Euroopan integroitumista. Huntington ehdottaakin nyt uutta maailmankuvaa, joka perustuu sivilisaatioiden törmäyksille (The clash of civilizations?, Foreign Affairs, Summer 1993). Talouden ja tekniikan kytkiessä valtiot tiiviisti toisiinsa kulttuurien erot alkavat näkyä selvästi. Mikäli valtioiden kulttuurit rakentuvat samanlaisille perusarvoille, rajat kaatuvat ja katoavat. Mutta mikäli kulttuurien välillä on syvään juurtuneita eroja, ne törmäävät täydellä voimalla, nostaen muureja sinne missä niitä ei ennen näkynyt. Huntingtonin mukaan maailman tuleva järjestys rakentuu seitsemän tai kahdeksan suuren sivilisaation varaan, ja kriisit syntyvät sivilisaatioiden välillä ja niiden rajalinjoja noudattaen. Sekä historia että tulevaisuus ovat eurooppalaisten, konfutselaisten, japanilaisten, islamilaisten, hindulaisten, slaavilais-ortodoksien, latinalais-amerikkalaisten ja afrikkalaisten kotiinpäin vetämistä. Sivilisaatioiden maailmassa eurooppalaiset paheksuvat slaavilaiseen kulttuuriin kuuluvia serbejä, vähättelevät eurooppalaisen kristillisyyden piiriin kuuluvien kroaattien hirmutöitä ja lopulta joutuvat päättämättömyyden tilaan, kun pitäisi tehdä jotain Sarajevon muslimien pelastamiseksi. Euroopan ehkä merkittävimpänä rajalinjana Huntington pitää läntisen kristikunnan rajaa vuonna 1500. Sen itäpuolella ovat ortodoksit ja muslimit ja länsipuolella yhteisen eurooppalaisen historian kokeneet protestantit ja katoliset. Pohjoisessa tämä raja noudattelee Suomen ja Venäjän rajaa, etelässä se erottaa Kroatian ja Slovenian entisen Jugoslavian muista osista. Huntingtonin ruutitynnyri räjähti erityisesti niiden silmille, jotka olivat Neuvostoliiton romahduksesta päätelleet, että vapaiden markkinoiden kapitalismi oli vihdoin osoittanut erinomaisuutensa. Vaihtoehtoja piti olla enää vain yksi: markkinatalous, demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Näin kuviteltiin, vaikka samalla tiedettiin, että etniset puhdistukset etenivät yhä lähemmäs Euroopan ydintä. Tekniikan tulokset vaikuttavat sekä ajan että avaruuden mittakaavoihin. Etäinen muuttuu läheiseksi; historia ja tulevaisuus kietoutuvat nykypäiväksi. Tapahtumien luonnolliset vuosisatojen kuluessa paikalleen asettuneet dimensiot korvautuvat uusilla. Hyperavaruudessa kansallisvaltio osoittautuu liian suureksi ja liian pieneksi. Teollinen vallankumous ajoi vajaassa vuosisadassa 20 miljonaa brittiä parempaa tulevaisuutta etsimään --puolet 1900-luvun alun väestöstä. Silloin maailmassa oli vielä tilaa. Ei tarvitse olla visionääri ymmärtääkseen, että tekniikkaa ja taloutta odottaa henkisen kasvun ja kapinan aika. Kohta keksitään taas ruutia. (7.4. 1994)