2004-04-07Sosiaalinen innovaatio Viime aikoina maailmalla on puhuttu sosiaalisten innovaatioiden tärkeydestä. Ajatus sosiaalisista innovaatioista on mielenkiintoinen. Se on vähän samanlainen konsepti kuin sosiaalinen pääoma. Molemmat lisäävät sosiaalisuutta oletettavasti hyvin tunnettuun käsitteeseen, ikään kuin laajentaen niitä uusille alueille. Tosiasiassa tietenkin pääoma on aina sosiaalista, niin kuin innovaatiotkin. Pääomaa ei ole missään abstraktissa maailmassa. Isokin kassillinen euroja on vain paperia ilman sen arvoa määräävää yhteiskunnallisten instituutioiden järjestystä. Pelto, kaivos, traktori ja tietokone ovat pääomaa siksi, että niillä on käyttöä sosiaalisessa vaihdossa ja siksi, että vaihdolle on sosiaalisessa järjestyksessä annetut ehdot. Kaikki pääoma on siis sosiaalista pääomaa. Sosiaalista pääomaa voidaan pitää pääoman erikoistapauksena vain silloin, kun yhteiskunnan järjestys oletetaan niin vakiintuneeksi, ettei siitä tarvitse puhua. Kun pellon, kaivoksen ja velkapaperin käyttömahdollisuudet on sosiaalisesti rajattu ja määrätty, niistä tulee tavallista pääomaa. Niiden sosiaalista ulottuvuutta ei erikseen tarvitse miettiä. Sosiaaliset innovaatiot ovat kuitenkin hieman erilainen asia. Myös kaikki innovaatiot ovat sosiaalisia innovaatioita. Ajatukset muuttuvat innovaatioiksi, kun ne vaikuttavat ihmisten toimintaan ja muuttavat sitä. Kun alkemisti keksii lyijystä kultaa tekevän viisastenkiven, keksintö on olemassa vain siksi, että kullalla ja lyijyllä on erilaiset käyttötavat ihmisen toiminnan järjestelmässä. Kun Edison keksii sähkölampun, keksintö muuttuu innovaatioksi vasta kun lamppu kytketään virtalähteeseen, se alkaa valaista pimeyttä, ja kun se mahdollistaa toimintaa, joka aiemmin oli mahdotonta. Innovaation sosiaalinen luonne eroaa pääoman sosiaalisesta luonteesta siinä, että innovaatio muuttaa yhteiskunnan järjestystä. Pääoma toimii sosiaalisen järjestyksen puitteissa, mutta innovaatio organisoi tämä järjestyksen uudella tavalla. Juuri tästä syystä ohjelmisto- ja kommunikaatioteknologiat ovat erityisasemassa modernissa yhteiskunnassa. Ne ovat teknologioita, joilla sosiaalisia vuorovaikutuksia konfiguroidaan. Teknologiaa voidaan tietenkin ottaa käyttöön ilman, että sosiaaliseen maailmaan tarvitsisi erityisesti kajota. Traktoriin voidaan vaihtaa moottori ja tietokoneeseen näyttö, ilman että maailma siitä erityisemmin muuttuisi. Tällaiset innovaatiot ovat inkrementaalisia. Niiden välitön sosiaalinen vaikutus on niin vaikeasti nähtävissä, että innovatiivisuus helposti ymmärretään teknisen laitteen ominaisuudeksi. Moderni innovaatioteoria on syntynyt tällaisten innovaatioiden teoriana. Silloinkin kun tekniset läpimurrot on jälkeenpäin ymmärretty radikaaleiksi, kysymys on yleensä ollut vähittäisistä sosiaalisista muutoksista. Teollisessa yhteiskunnassa maailma muuttui vain hitaasti ja siksi innovaatiot ymmärrettiin teknologisina keksintöinä. Sosiaalisista innovaatioista puhuminen korostaa innovaatioiden sosiaalista ulottuvuutta. Sosiaalisia innovaatioita voi tapahtua ilman, että niissä tarvittaisiin uutta teknistä laitetta tai tieteellistä tietoa. Ne voivat syntyä yksinkertaisesti järjestelemällä laitteita, toiminnan tapoja tai tekemisen motiiveja uudella tavalla. Modernin talouden innovaatiot ovat yhä useammin tällaisia keksintöjä. Ilkka Tuomi