2006-05-31Televisiolupa Yleisradiotoiminta oli ennenvanhaan luonnollinen monopoli. Radioverkolla rakennettiin kansallista infrastruktuuria, ja se sopi hyvin valtion toimenkuvaan. Yleisradiotoiminnan ideana oli tuottaa kansallisesti merkittävää sisältöä ja saattaa se kaikkien saataville. Kansalliset radioyhtiöt ymmärrettiin kulttuurin ja yhteiskunnan tärkeäksi tekijäksi. Suomessa julkinen media on rahoitettu lupamaksuilla, ja ensi vuonna sen rahoituksesta katoavat viimeisetkin kaupallisten kanavien toimilupamaksut. Monissa muissa maissa julkiset mediat elävät mainostuloilla, sponsorirahalla ja poliitikkojen budjettipäätöksillä. Uusien medioiden räjähdysmäiden leviäminen tarkoittaa sitä, että nyt tulojen lähteet ja yleisradiotoiminnan tarkoitus on mietittävä uudelleen. Yksi esimerkki uusien medioiden vauhdista on viime vuonna käynnistynyt YouTube. Viime viikolla sillä oli Internetissä noin 20 miljoonaa päivittäistä käyttäjää -- kolmanneksen enemmän kuin CNN:llä. Puolessa vuodessa sen käyttäjien määrä on kasvanut kolmikymmenkertaiseksi. YouTube:n ideana on tarjota ilmainen palvelu, johon ihmiset voivat ladata omia videoitaan ja kommentoida ja arvioida muiden videoita. Palvelun käyttäjät voivat määritellä yhteisöjä, joille he haluavat videonsa näkyvän. Periaatteessa kuka hyvänsä voi lähettää maailmanlaajuiseen levitykseen oman televisio-ohjelmansa. Radio, televisio, sanomalehdet, puhe ja vuorovaikutteiset palvelut siirtyvät parin seuraavan vuoden aikana samaan laajakaistaverkkoon. Palvelujen yksilöllinen räätälöinti ja täsmämarkkinointi tulevat mahdollisiksi. Mediat ylittävät kansalliset rajat ja kulttuurit. Yleisradio on poikkeuksellisen hyvässä asemassa käynnissä olevassa murroksessa. Monissa maissa mainosrahat vähenevät vauhdilla perinteiseltä sähköiseltä medialta, kun mainostajat pystyvät nyt kohdistamaan markkinointinsa suoraan yksittäisille kuluttajille. Julkisen median resurssit vähenevät samaan aikaan, kun uudet mediat saavat käyttäjiä ja perinteinen yleisradio asetetaan kyseenalaiseksi. Kun mediasta tulee yksilöllistä monimediapalvelua, television omistamiseen sidottu lupamaksu näyttää kuitenkin järjettömältä. Laajakaistaverkon ja mobiilitelevision käyttäjien näkökulmasta lupamaksut ovat kadonneen aikakauden jäänteitä. Siksi poliitikot joutuvat uudelleen miettimään julkisen median tehtävää ja perustelua. Oliko tarkoituksena yhtenäiskulttuurin iskostaminen kansalliseen tietoisuuteen? Vai uutisten, tiedon ja viihteen tarjoaminen kaikille tuloista ja asuinpaikasta riippumatta? Vai pitääkö tavoitteet miettiä uudelleen? Ehkä julkisen median tulevaisuus aukeaa parhaiten, kun se ymmärretään kansallisen innovaatiojärjestelmän solmukohtana. Politiikan tutkijat ovat pitkään puhuneet julkisen median ja yhteiskunnan suhteesta, mutta nyt keskustelua voisi laajentaa myös tietoyhteiskunnan suuntaan. Onneksi Suomessa on vielä lupamaksut. Hetken me voimme katsoa vierestä, kun muun maailman julkinen media syöksyy uuden talouden kiihtyvään pyörteeseen. Mutta vain hetken. Ilkka Tuomi