1997-09-26Tietoyhteiskunnan tiedot.com Nykyisin Suomen Lain ja tilastot voi ostaa kirjakaupasta. Jos rahaa on tarpeeksi, tai tyytyy puuttelliseen tietoon, ne saa luettavakseen myös tietoverkkojen välityksellä. Tulevaisuudessa nämä kansalaisten kustannuksella tuotetut tietovarannot ovat osa sitä pohjaa, josta tietoyhteiskunta jalostaa lisäarvonsa. USA:ssa on vallalla veronmaksajan oikeuksia vaaliva perinne. Sen mukaan kansalaisten on saatava käyttöönsä se tieto, jonka tuottamisen he ovat maksaneet. Nyt Kansallinen tietoperusta on jatkossa yksi merkittävimmistä hyvinvoinnin lähteistä. Sen varaan rakentuu suuri osa talouden toiminnasta. Tekniikka on Suomessa huippukunnossa, mutta ilman osaamista ja sisältöjä tekniikasta ei ole iloa. Tulosvastuun vallattua markkinoita myös julkisella sektorilla, tiedon myyminen on alkanut näyttää houkuttelevalta. Julkista tiedontuottajista on tehty niin kustannustietoisia, että nykyisin myös ne katsovat yhteisen edun ohi omaan napaansa. Tietoyhteiskunnassa lisäarvo syntyy jalostamalla tietoa, mutta tieto ei itsessään kerro, mihin sitä voidaan käyttää. Tietoa käytetään lukemattomiin eri tarkoituksiin. Joku selailee tietokantaa ostaakseen osakkeen, perustaakseen busineksen tai ymmärtääkseen mitä pitäisi tehdä työttömyydelle. Joku toinen kirjoittaa tieteellistä tutkimusta tai juttua ensi viikon lehteen. Tieto pystyy tuottamaan lisäarvoa useammalla tavalla kuin kukaan tiedon tuottaja ja markkinoija osaa kuvitella. Lisäarvo syntyy kombinoimalla tietoa. Mitä pienemmillä kustannuksilla kombinointiin löytyy raaka-aine, sitä helpompi on luoda uutta tietoa. Kun aiemmin kuviteltiin, että tieto itsessään on arvokasta, nyt aletaan ymmärtää, että arvoa syntyy lähinnä uuden tiedon luomisessa. Talous ei synny tiedosta vaan sen käytöstä. Tiedon on muututtava teoksi ennenkuin se luo hyvinvointia. Mitä parempi tietoperusta kansalaisilla on käytettävissään, sitä älykkäämpää heidän toimintansa on. Yhteiskunnan edun mukaista olisi siis tuottaa kansalaisten saataville korkealaatuista tiedon raaka-ainetta niin paljon kuin se pystyy. Tämä ei välttämättä ole vaikeaa. Julkisessa toiminnassa tieto syntyy usein sivutuotteena, ja jakelukustannukset lähestyvät nykyisin nollaa. Kirjastolaitos on ehkä merkittävin syy sille, että Suomi on nyt informaatioyhteiskuntien kärkimaa. Kirjastojen rakentaminen on ollut vuosikymmeniä vaikuttanut yhteiskunnallinen päätös, jonka seurauksena suomalaiset osaavat lukea, ja jota ilman Suomessa ei olisi montaa tekniikan tai talouden osaajaa. Jokainen kirjastoon kannettu veromarkka on tuonut itsensä vuosien kuluessa moninkertaisesti takaisin sekä rahana että hyvinvointina. Nykyisin viranomaisten toiminnassa syntyvä tieto käytetään lähinnä viranomaisten toimintaan. Tulevaisuudessa olisi syytä harkita, minkälaista tietoa pitäisi olla kansalaisten vapaasti saatavilla, yhteiskunnan ja talouden toiminnan itsestään selvänä perustana. Ei ole mitään järkeä kuvitella, että markkinamekanismi tai "kustannusvastaavuus" automaattisesti ohjaisivat tietoperustan kehitystä yhteisen edun mukaisesti. Kansallisen tietoperustan huolto ja saatavuus ovat jatkossakin yksi merkittävimmistä poliittisen viisauden alueista. Ilkka Tuomi