2001-04-08Tobinin puolustus James Tobinin vuonna 1978 ehdottama valuuttaliikkeiden vero on taas uutisissa. Maailmalla asian ympärille on ryhmittäytynyt kansalaisliikkeitä ja Suomessa se näkyy yhtenä Attac-liikkeen keskeisistä teemoista. Kotimaiset talouden asiantuntijat ovat kilvan todistelleet, että vero on ajatuksena huono ja käytännössä toteuttamiskelvoton. Tobinin ehdotus oli, että kansainvälisille valuuttaliikkeille asetettaisiin vero, joka jäähdyttäisi kansainvälistä spekulaatiota, mutta jonka vaikutukset kansainväliseen kauppaan olisivat vähäiset. Nykyisin Tobinin veroksi on ehdotettu puolta promillea tai paria prosentin kymmenesosaa. Tämä nostaisi lyhytaikaisten spekulaatioiden kustannuksia, mutta verolla ei olisi käytännössä vaikutusta kansainväliseen kauppaan. Yhden promillen veron on arvioitu keräävän noin 100 miljardia dollaria vuodessa. Tekijän luvalla lainaan vuonna 1994 Helsingin Sanomien taloussivuille kirjoittamaani artikkelia: ”Tobinin vero on ehkä ainoa kuviteltavissa oleva vero, joka voi saada teollistuneissa maissa kansalaisten selvän enemmistön tuen. Yhdysvalloissa lähes 70 prosenttia hyväksyisi jopa Tobinin alkuperäisen ehdotuksen mukaisen puolen prosentin veron. Toistaiseksi Tobinin verosta on puhuttu vain kansainvälisenä verona, joka olisi saatava voimaan kaikissa maissa samaan aikaan ja jolla voitaisiin rahoittaa esimerkiksi YK:n toimintaa. Veroa luultavasti tullaan ehdottamaan myös yksipuolisena ratkaisuna Pohjoismaissa käytössä olevien haittaverojen tapaan, kun sen poliittinen potentiaali ymmärretään.” Viimeinen lause tarkoitti sitä, että kuvittelin, että ainakin joku suomalaisista puolueista huomaa Tobinin poliittisen voiman ja ottaa sen yhdeksi vaaliteemakseen. Näin ei tapahtunut ja on mielenkiintoista, että Tobinin verosta on nyt tullut puoluerajat ylittävä asia. Tobinin verosta kuitenkin edelleen keskustellaan olettaen, että veron toteuttaminen vaatii kansainvälistä sopimusta. Ajatus on, että jos yksittäinen maa säätää valuuttaliikkeille veron, maailman rahat syöksyvät maasta ulos. Tämä oletus on sekä veron kannattajien että sen vastustajien lähtökohta. Itse en ymmärrä miksi näin kävisi. Vain spekulantteja kiinnostavat promillen erot verotuksessa. Suomessa tulli kantoi vuonna 1999 kolmanneksen valtion kokonaisverotuloista. EU:n tasolla ei ole estettä määritellä veroa, jolla kerätyt varat korvamerkitään kansainvälisen kehityksen tukemiseen. Suomalaisessa mittakaavassa saman asian voi hoitaa tulkitsemalla valuuttaveron haittaverona. Suomi voi hyvin tällaisessa asiassa toimia uuden kansainvälisen talousjärjestyksen laboratoriona ja näyttää, että Tobinin vero on toteutettavissa myös yksipuolisesti. Suomalaisten yritysten olisi sen jälkeen helppo tehdä kauppaa maailmalla ja avata avainmerkillään ovia myös kehitysmaissa. Tulevaisuudessa tällainen globaalin talouden eettinen brandi tulee olemaan arvokasta omaisuutta. Mikään ei tietenkään estä yrityksiä keräämästä vapaaehtoisesti Tobinin veroa. Itse mietin aikanaan vaihtoehtoa, jossa muutama maailman kansainvälisimmistä ja fiksuimmin johdetuista yrityksistä olisi yhdessä sopinut pelisäännöistä, joilla ne keräävät Tobinin veroa ja tukevat sillä kehitysyhteistyötä ja globalisaation haittojen korjaamista. Viime vuosikymmenen puolivälissä minusta tuntui, että ajatus oli liian uusi. Nyt se voisi taas olla ajankohtainen. Ilkka Tuomi FT, tutkija