2004-01-16Tuottavuuden paradoksi Melkein puoli vuosisataa sitten ekonomistit osoittivat, että kansantalouksien kasvu johtuu pääosin jostain muusta kuin työn ja pääoman lisäyksistä. Arviot selittämättömän kasvun osuudesta vaihtelivat jonkin verran. Yleensä ne päätyivät siihen, että ainakin neljä viidesosaa kasvusta syntyi talouden tehokkuuden kasvusta. Tätä tehokkuuden parantumista on siitä lähtien usein selitetty teknologian kehittymisellä. Talouskasvun tutkijat joutuivat hankalaan asemaan 1980-luvulla, kun selvisi, että tehokkuuden kasvu oli alkanut hidastua. Tietokoneita oli kaikkialla ja niiden oletettiin mullistavan työtä ja tuotantoa. Kasvun mittareissa tietotekniikan esiinmarssi jäi kuitenkin näkymättömäksi. Tätä ihmettä ryhdyttiin kutsumaan Solowin paradoksiksi, talousnobelisti Robert Solowin mukaan. Vuosituhannen vaihteessa kasvun tutkijat alkoivat kääntyä uskoon, että Solowin paradoksi oli ratkennut. Viime vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla kansantaloudet kasvoivat huimaa vauhtia ja tietotekniikka näytti olevan kasvun tärkein moottori. Solow totesi, että hänen paradoksinsa on nyt poistunut. Tietotekniikka oli vihdoin alkanut lisätä kasvua ja tuottavuutta. Tietotekniikan ilmestymistä talouden näyttämölle selitettiin pääosin kolmella syyllä. Tietotekniikasta oli vasta 90-luvulla alkanut tulla merkittävä osa taloutta. Tietotekniikan ja sen palvelujen tuotanto alkoi lähestyä viittä prosenttia bruttokansantuotteesta monissa maissa. Investointivauhti oli kova, joten kasvun vauhti yhdessä tietotekniikan merkittävämmän roolin kanssa alkoivat vaikuttaa. Tekniikan käyttö edellytti organisaatiomuutoksia, jotka vaativat aikansa. Tarkemmissa tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että kasvu on ollut hyvin epätasaista. Tuottavuus on kasvanut tietotekniikan tuotannossa. Muilla talouden alueilla tuottavuuden kasvuvauhti on pääosin hidastunut. Kasvusta ovat päässeet nauttimaan lähinnä Yhdysvallat, Irlanti, Kanada, Australia, Etelä-Korea ja Suomi. Amerikkalaista talouskehitystä tutkimalla käy ilmi, että tuottavuuden kasvu on syntynyt mielenkiintoisella tavalla. Syynä on ollut ennen kaikkea se, että tietotekniikan hintoja on korjattu kansantalouden kirjanpidossa. Vaikka uusien tietokoneiden ja mikroprosessorien hinnat ovat pysyneet nimellisesti lähes vakioina viimeiset kolme vuosikymmentä, talouden kirjapidossa on jatkuvasti korjattu markkinahintoja niin, että kasvua on syntynyt. Kaikki tietävät, että tietokoneet ovat nyt paljon arvokkaampia kuin ennen. Siksi rahan arvoa on tietokoneiden osalta muutettu jopa 30 prosenttia vuodessa. Nämä korjaukset synnyttävät kasvua silloinkin, kun markkinoilla ei tavallisella rahalla mitattuna kasvua näy. Kansantalouksia mitataan nyt rahalla, jota ei enää voi laskea yhteen. Tietokone-eurot ja bussilippueurot on pidettävä erillään, jotta kansantalouden ja tuottavuuden muutoksia voitaisiin laskea. Vanhaa rahaa—sitä joka on talousteorian perusta—toisin sanoen ei enää ole kuin tavallisten ihmisten taskuissa. Talouden arvoteoriat ovat tulossa uudella tavalla ajankohtaisiksi, samalla, kun koko kansantalouden käsite on vanhentumassa. Kutistuvat mikropiirit ehkä lisäävät Amerikan tuottavuutta, mutta sen todellinen kasvu näkyy Kiinassa. Ilkka Tuomi