1995-02-28Uusi lukujärjestys Mikäli koululaisille ja opiskelijoille laskettaisiin työajalta palkkaa, Suomen bruttokansantuote kasvaisi noin 300 000 työläisen vuosityöpalkalla. Hyvinkoulutettu kansalainen on käyttänyt elämästään parikymmentä vuotta opiskeluun. Koulutusjärjestelmät kuluttavat suunnattomasti yhteiskunnan henkisiä resursseja, ja kansalaisten korvaamattoman arvokasta aikaa. Jostain syystä ei ole ollut tapana kysyä onko meillä tähän kaikkeen varaa. Pitäisikö lasten ja aikuisten tehdä jotain hyödyllisempää kuin istua koulun penkillä? Koululla on tärkeitä tehtäviä päivähoitopaikkana, palkkatyön pelisääntöjen harjoittelupaikkana ja kulttuuriarvojen välittäjänä. Ne syöttävät lapsia ja kehittävät ruumiinkuntoa. Alunperin koulut olivat kokonaisten yhteiskuntaluokkien sosiaalisen liikkuvuuden väline. Mutta koulujärjestelmä opettaa myös taitoja ja tietoja. Tulevaisuudessa on pakko kysyä pitäisikö koulutusjärjestelmän sosiaaliset tehtävät jakaa uudella tavalla. Voisiko formaalin koulutuksen keston pudottaa esimerkiksi puoleen? Tutkimusten mukaan lähes kaikki työelämässä tarvittavat taidot opitaan formaalin koulutusjärjestelmän ulkopuolella, osana työn tekemistä. Vuosi vuodelta yhä suurempi osa ihmisten elinympäristöstä on asioita ja esineitä, joita ei ollut olemassa silloin kun opettajia valmennettiin tehtäviinsä. Ehkä koulussa voisi palata keskiaikaan. Vanhan koulujärjestyksen quadrivium opetti retoriikkaa, musiikkia, matematiikkaa ja latinaa. Näistä taidoista on taas kova pula. Kommunikointikyky, tieteen ja kulttuurin ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen ovat perustana niin nykyajassa toimimiselle kuin tulevaisuuden tekemisellekin. Mikäli perusta on hyvä, nopeasti vaihtuvat ammatilliset tiedot ja taidot oppii vuodessa tai parissa, muutaman vuoden välein. Tietoyhteiskunnassa pitäisi koulutuksen määrää sekä kasvattaa että vähentää. Jatkuvan oppimisen institutionaalisia muotoja pitäisi kehittää, mutta formaalin koulutuksen osuutta ehkä merkittävästikin pienentää. Jos päivähoito ja oppiminen pidettäisiin erillään, voi olla, että "loppututkinnon" suorittajien keski-ikää voisi pudottaa yli kymmenellä vuodella. Ehkä lapset voisivat koulun sijasta olla päivähoidossa työpaikoillaan. Viime aikoina koulutusjärjestelmiä on kehitetty tehokkaammiksi. Koulutusta on kaikkialla maailmassa pidetty avaimena kansojen kilpailukyvyn parantamiseen. Koulutuksesta on tullut kansantalouden osa. Samaan aikaan, ja toisaalla, tiedon tuotannon tutkijat ovat yhä useammin alkaneet nähdä merkkejä siitä, että kysymys kansojen kilpailukyvystä on väärin asetettu. Tieto ei enää synny samalla tavalla kuin se syntyi koulujärjestelmän saadessa muotonsa. Lukutaito, laskutaito, kielitaito ja musiikki ovat poikkeuksellisia taitoja, sillä ne voidaan oppia lapsena ja silti ne ovat käyttökelpoisia vielä aikuisenakin. Useimmilla "hyödyllisillä" taidoilla ei tätä ominaisuutta ole. Nykyajan maailmassa monet taidot vanhenevat nopeammin kuin ihmiset. Tällaiset taidot opitaan vasta kun niitä tarvitaan. Niitä ei opita ministeriön päätöksellä vaan työn ja oppimisen uusien muotojen yhteisvaikutuksena, osana ihmisten elämänkaarta. Koulutusjärjestelmä voi auttaa oppimisvalmiuksien rakentamisessa ja kansantalouden tasolla se voi tukea tiedon monimuotoisuuden säilymistä. Tiedon ekologiassa kiistattoman hyödylliselle tiedolle on sijansa, mutta tulevaisuudessa sillä voi olla jopa vähäisempi merkitys kuin nyt. (9.3. -95)